Peikot

Yleisesti peikoista

Ceresissä on viisi toisiaan joiltain osin muistuttavia peikkorotuja. Kolme roduista muistuttaa merkittävästi toisiaan, ja kahdella muulla on suurempia eroja muihin nähden. Peikkojen erot voivat olla myös hyvin pieniä, ja usein luokittelu rotuihin perustuu peikkoyhteisöjen maantieteellisiin sijainteihin: aavikkoon, metsiin, jäätikölle tai vuorille. Yhteistä kaikille peikoille ovat myös vaistot, ihmisiin verrattuna herkät aistit ja elinympäristönsä nopea ja syvällinen tulkinta.

Peikoilla on tarkka näkö, joka sopeutuu hämärässä näkemiseen hitaasti, mutta heillä on hyvä hämäränäkö silmien sopeuduttua vähenevään valoon. Peikot myös kuulevat tarkasti pisaranmallisilla korvillaan. Näiden sanotaan olevan niin kutsutusti luonnon lapsia, sillä peikot voivat hyödyntää kaiken elinympäristöstään kuitenkin kunnioittaen luontoa, josta he saavat kaiken tarvitsemansa. Kaupankäynnin yleistyessä peikoillekin on jonkin verran esitelty esimerkiksi kudottuja kankaita ja kaupunkien hienouksia, mutta nämä ovat siitä huolimatta usein pysytelleet omissa oloissaan.

Peikot ovat kohtalaisen harvinainen näky yhteisöjensä ulkopuolella, eikä näihin usein suhtauduta ainakaan samalla arvostuksella kuin kaupungeissa yleisimmin näkyviin ihmisiin. Peikot saavat usein epäileviä katseita ja suhtautumista kulkiessaan ihmisasutuksen lähellä, ja suurin osa siitä johtuu peikkojen harvinaisuudesta yhteisöjensä ulkopuolella. Tämä kertoo yleisestä peikkojen itsensä suhtautumisesta tilanteeseen ja yhteisöihinsä: elämä on yleisesti ottaen helppoa, onnellista ja he harvoin kaipaavat mitään. Peikot harvoin haluavat poistua mukavuusalueeltaan, ja pysyttelevät pääsääntöisesti omissa yhteisöissään joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Yksi peikkojen yleisesti tunnetuista eroavaisuuksista muihin rotuihin on laaja omistuskäsitys: peikot saattavat ottaa mukaansa jossakin olevan tavaran tai esineen edes ymmärtämättä, että se voi kuulua jollekin muulle. Peikkojen yhteisöt ovat melko vapaita omistuksen suhteen: kaikki on yhteistä joitain mukana kannettavia tavaroita lukuunottamatta. Tämä heijastuu usein kaupungeissa ensimmäisiä kertoja vieraileviin peikkoihin, mutta kauemmin kaupunkiyhteisöissä asuneet peikot ovat sopeutuneet muiden lakeihin ja normeihin hyvin. Peikot ovatkin yleisesti ottaen hyvin sopeutuvaisia ja nopeasti uutta tietoa omaksuvia persoonia, aktiivisia ja uteliaita, jotka kohtaavat omien normiensa vuoksi jonkin verran ennakkoluuloja ympäri maata kulkiessaan.

Peikot eivät yleensä ole luku- tai kirjoitustaitoisia, mikäli eivät ole sitä yhteisönsä ulkopuolelta oppineet.

Nimisäännökset

Peikoille X on helppo sointu ja se on helppo kirjoittaakin, jos tarvetta esiintyy. Peikkonimet muodostuu näitä konsonantteja c, g, h, k, p, q, r, v, w, x vokaaleihin yhdistäen, kuten Xereche, Xaryca tai Porgus Xcezer. Lisäksi peikolla saattaa olla alueen kasvien tai eläinten nimiin perustuvia lempinimiä, kuten tarkat kasvien nimet (Kastesammal, Isohelmi, Suoyrtti) tai tarkat eläintennimet (Kirtti, Wakuuji, Liisha) tai yleisnimityksiä kuten paju, sammal, lisko tai lintu.

Magia

Peikoilla on magiaa, jota he ammentavat luonnosta. Se opitaan perinteiden oppimisen myötä tarinoiden ja mallioppimisen avulla, eivätkä peikot käytä loitsuriimuja magiansa käytössä. Nämä kanavoivat magiaa mielensä voimalla, niin sanotusti telepaattisesti, kuten lohikäärmeetkin, mutta pienemmässä mittakaavassa. Peikkojen magian keskimääräistä määrää on vaikea arvioida, mutta se on selkeästi voimakkaimmillaan luonnossa ja peikon luonnollisen asuinympäristön lähettyvillä, kuin mitä se on kaupunkien sydämessä. Peikot voivat magiallaan vaikuttaa mm. luontoon muodostaen sen lomaan esimerkiksi asuntojaan vahingoittamatta luontoa.

Ulkonäkö

Kaikilla peikkoroduilla on joitain yhteisiä piirteitä. Näillä on pisaranmalliset, hieman taaksepäin kaartuvat korvat, mantelinmuotoiset silmätja pitkä, ohut häntä, joka toisinaan päättyy pieneen karvatupsuun. Näillä on myös ihmisiä ja muita ihmisenkaltaisia rotuja epätasaisempi hammasrivistö: usein kulmahampaat erottuvat joiltakin hieman eläimelliseen tapaan varsinkin näiden virnistäessä tai hymyillessä. Erikoisimpana piirteenä voidaan nähdä peikkojen veri, joka on tummanliilaa.

Lisäksi peikkojen luusto vuorenpeikkoja lukuunottamatta on onttoa, kuten linnuilla ja se mahdollistaa ketterän ja äänettömän liikkumisen. Peikkojen ihonväri riippuu eniten rodusta, alueesta ja sen ilmastosta: aurinkoisilla alueilla iho on tummempaa ja kylmemmillä alueilla vaaleampaa. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että värit myötäilevät maanläheisiä sävyjä: ruskeaa, vaaleaa, jopa toisinaan vihreään kääntyviä sävyjä. Peikkojen ihoa peittää pieni, kevyt nukkamainen karvoitus talvisin, kesäisin se on tuskin huomattava. Karvoitusta ei kuitenkaan ole kämmenissä, eikä usein kasvoissakaan. Sairastuessa peikkojen ihonväri muuttuu alkuperäisestä ihonväristä merkittävästi harmaammaksi, eikä iho rusketu. Aurinkoon tottumaton peikko kuitenkin saattaa polttaa ihonsa, ja usein iho vaalenee auringonvalon seurauksena kesäisin. Peikkojen silmienväreissä näkee usein maanläheisiä, hyvin tavallisia sävyjä, ja toisinaan, hyvin harvoin jopa lilaa.

Ruumiinrakenne peikoilla on yleensä hyvin kevyt, kiitos onttojen luiden. Peikot erottaa muista roduista usein paksut, ruokkoamattoman näköiset hiukset, ja kauttaaltaan ohut, pitkä häntä, joka voi olla jopa yhtä pitkä kuin peikko itse. Peikkojen kasvojen rakenne on kohtalaisen leveä muuhun jäntevään, mutta kevyeeseen rakenteeseen nähden. Kaula on lyhyt, hartiat ja lantio kapeat. Jalat ovat pitkät, ja jalkaterät

Peikkojen ulkonäkö harvoin osuu suoraan yhteen vanhempien kanssa, sillä peikkojen piirteet saattavat periytyä useiden sukupolvien takaa. Voi siis olla täysin mahdotonta sanoa, ovatko kaksi peikkoa sukua toisilleen pelkän ulkonäön perusteella.

Peikot suosivat taljoista, sulista ja muista luonnosta löytyvistä tarvikkeista tehtyjä vaatteita, eivätkä nämä käytä lainkaan kenkiä. Osa peikoista on ottanut mallia pukeutumiseen myös muilta roduilta, kuten ihmisiltä ja haltioilta. Pääsääntöisesti kaupungeissa ja kylissä asuvat peikot suosivat samaa tyyliä ja materiaaleja kenkiä lukuunottamatta kuin kaikki muutkin ympärillään olevat, mutta yhteisöissään asuville peikoille ei pukeutuminen ole niin suuri tai tarpeellinen juttu.

Hallinto

Peikot yrittävät pitää itsellään epävirallista keskitettyä hallintoa, joka yrittää toimia taikauskon ja demokratian sekoituksena. Sillä ei ole mitään tekemistä Ceresin tai Tritonin hallinnon kanssa, vaan se on peikkojen oma keksintö. Muiden kansojen silmissä peikkojen omilla tekemisillä tai hallinnolla ei ole kuitenkaan juurikaan merkitystä tai valtaa. Peikoille itselleen hallinto, ja kaikki mitä se edustaa, on tärkeää, ja siitä jaetaan mielipiteitä eri suuntiin harva se päivä.

Xrér on peikkojen hallitsijan yleisnimitys/-titteli, jota peikot itse käyttävät. Valinta suoritetaan kansanäänestyksellä, jonka säännöt sekoittuvat taikauskoon ja perinteisiin niin, etteivät peikot itsekään aina tiedä, miten se toimii. Xrérin tärkein tehtävä on toimia peikkojen äänenä ja diplomaattina sekä edistää peikkojen yhteisöllisyyttä ja peikkokansojen hyvinvointia.

Nykyinen Xrér on metsänpeikko nimeltään Porgus Zcezer, joka arvostaa matkustamista, sivistystä ja diplomatiaa. Porgus on keskivertopeikkoa oppineempi: tämä osaa perusteet laskemisesta, lukemisesta ja kirjoittamisesta, sekä on tutustunut muiden kansojen erityispiirteisiin. Porguksen päätavoite on nostaa peikkoyhteisöjen sivistystasoa ja edistää diplomatiaa muiden kansojen edustajiin, jotta peikot nähtäisiin sivistyneempinä ja nykyistä asemaansa paremmassa valossa. Porgus matkustelee paljon oppien uutta ja vieraillen peikkoyhteisöissä harva se viikko.

Peikkorotujen erityispiirteet

» Metsänpeikot
Metsänpeikot ovat yleisin peikkorotu. Metsänpeikoilla ihon väritys on koko skaala vaaleasta tummaan. Silmien väritys voi olla lähes mikä tahansa, mutta ruskea ja vihreä ovat yleisimpiä värejä metsänpeikoilla. Hiuksissa yleisin väri on myöskin ruskea, mutta hiuksissa voi myös olla hienoinen häivähdys vihreää.
Metsänpeikkojen ruumiinrakenne on siro ja kevyt, mutta silti kestävä ja peikot ovat n. 155-165 cm pitkiä ja elävät n. 200-250–vuotiaiksi.

» Aavikkopeikot
Aavikkopeikot elävät nimensä mukaisesti aavikolla. Aavikkopeikoilla on kaikista peikkoroduista tummin iho. Vaaleaihoisia aavikkopeikkoja ei yksinkertaisesti ole. Silmien väri on ruskea ja ruskean eri vivahteet. Hiuksien yleisin värisävy on tummanruskea. Aavikkopeikkojen ruumiinrakenne on samanlainen kuin metsänpeikoilla. Ne elävät n. 230-240–vuotiaiksi.

» Jäätikönpeikot
Jäätikköpeikot taas elävät jäätiköllä ja heillä on kaikista vaalein ihonväri tummia sävyjä ei esiinny. Silmien väri on yleisimmin sininen ja harmahtava vihreä. Hiuksien väri on usein vaalea, mutta ei ole mikään poikkeus, jos jolllakulla on tummat hiukset. Jäätikköpeikoilla ei ole yhtä siro ruumiinrakenne kuin metsän- tai aavikonpeikoilla, vaikka onkin muuten samanlainen. Ne elävät 180-220-vuotiaiksi.

» Vuorenpeikot
Vuorenpeikot elävät vuorilla. Vuorenpeikoilla on hieman harmahtava iho. Yleensä vaalea, mutta poikkeuksia löytyy. Näillä peikoilla kaikki on hieman harmahtavaa. Silmätkin voivat olla siniset vihreät tai harmaat ja hiusten värikin on usein harmaa. Vuorenpeikoilla on kaikkein massiivisin ulkomuoto ne voivat olla lähes kaksi metriä pitkiä tosin niillä on myös massiiviset luut joten ne eivät ole mitään keijukaisia. Vuoren peikot elävät kaikkein pisimpään koska niillä on harmaa ja tylsä elämä. Ne elävät 240-280-vuotiaiksi.

» Ilkipeikot
Ilkipeikot ovat kaikkein ilkein ja muita inhoava peikkorotu. Ne ovat siis kaikkein pieni kokoisimpia, 150-155 cm, ja elävät siksi, isojen ja massiivisten (ja tyhmien) vuortenpeikkojen kupeessa. Vuorenpeikot siis toimivat periaatteessa henkivartijoina. Ilkipeikoilla on yleensä vaalea iho. Niiden silmät ovat yleensä tummansiniset, harmaat tai mustat. Ilkipeikoilla on kaikkien yleisten hiusvärien lisäksi yksi erikoinen hiusväri, nimittäin tummanliila, joskus jopa lähes musta. Ilkipeikot elävät 170-210-vuotiaiksi.