Luomiskertomus

Uskotaan, että valtiaslohikäärme on astunut maahan – mereen oikeastaan ja tämä askel on nostanut maankappaleet merestä ja luonut niille kasvillisuuden ja rodut, ja jumalilla ei ollut tähän tapahtumaan mitään valtaa. Jumalat ylläpitävät elämää, ja vaikuttavat siihen, mutta eivät luoneet sitä.

Luomiskertomus

Kauan sitten, ennen ensimmäistä mannertakaan Ceresissä ei ollut mitään. Vain valo, joka oli peräisin jumalten kaukaisesta asuinsijasta. Se sijaitsee tätäkin nykyä korkealla pilvien yläpuolella, se on valtava, ilmassa leijuva rakennelma. Sitä nimitetään kansanomaisesti auringoksi. Silloin jumalia oli viisi; Incar, Salinje, Ceresse, Crispen ja Shyraz. Jumalten kesken oli pitkään ollut keskustelua siitä, mihin heidän mahtavia voimiaan voitaisiin käyttää ja lopulta he päätyivät luomaan suuren mantereen keskelle merta. Suuren, kallion, hiekan, mudan ja muiden maa-ainesten peittämän mantereen. Karun, tasaisen, tyhjän. Jokainen jumala käytti siihen osan voimistaan, manner luotiin osissa, liitokset solmittiin vahvoiksi, jotta ne kestäisivät kulutusta ja aikaa.

Kun jumalten voimat loppuivat, he tarvitsivat lepokauden. Lämpö loppui, voimavarat tarvittiin omiin tarpeisiin. Manner peittyi jään alle ihmisten mittapuulla vuosituhansiksi. Vuosituhannet taas merkitsivät jumalille vain päiviä. Jumalten voimien palauduttua jäät sulivat, kun lämpötila Ceresin maan pinnalla nousi, jumalat tekivät vuoristot, järvet ja aavikon, metsät, kasvit ja muutkin maanmuodot. Jäätikkö jäi muistuttamaan jääkaudesta. Kun maa näytti suunnilleen siltä, miltä se nytkin näyttää, jumalat alkoivat neuvottelemaan siitä, pitäisikö jotakin heidän kaltaisiaan saada tuon heidän luomansa kannen päälle astelemaan. Kannen he nimesivät maaksi. Maan he nimesivät Ceresiksi.

Roduista ensimmäisenä luotiin maagiset olennot, lohikäärmeet, aarnikotkat. Jumalat antoivat niille osan magiastaan, antoivat olennoille vallan hallita maailmaa. Eläimet luotiin niiden ruuaksi, taistelemaan hengestään. Leikkikaluiksi. Haltiat luotiin seuraavana. Maalla asuvat haltiat olivat alkuaikoina yksi suuri kansa. Kuitenkin he erkanivat vähitellen toisistaan, aikojen kuluessa erot vain kasvoivat, kunnes saatettiin puhua haltiaroduista. Tähän kului kuitenkin vuosituhansia, ihmiset oltiin luotu jo silloin.

Haltioiden jälkeen luotiin peikot. Kukaan jumalista ei kuitenkaan ollut tyytyväinen sekalaisen näköiseen lopputulokseen, jota he mielellään yrittivät verrata haltioihin. Neuvoteltuaan päiviä, Ceresin vuosituhansia, he päätyivät kokeilemaan jotain peikkojen ja haltioiden väliltä – ja näin syntyivät ihmiset. Ajanlanit luotiin ihmisten ja peikkojen jälkeen, kauan heidän jälkeensä. Ajanlanien synnylle ei ole syytä, erään yksittäisen tarinan mukaan Ajanlanit olisivat olleet Crispenin keksintö aivan kuten jätit olivat Incarin oma keksintö. Samoihin aikoihin silloiset liitokset alkoivat pettää, ja Ceres muodostui sellaiseksi, millaisena me sen tunnemme. Kohtalon ironiaa se varmaan oli, että nykyään manner muistuttaa valtavaa jalanjälkeä.

Nykyinen Triton irtosi mantereesta, samoin Caliban ja mantereen länsipuolella oleva saaristo. Pohjoisesta repesi isoja saaria. Suurella, pohjoisessa sijaitsevalla saarella sijaitsivat myös silloisten, 3-5 metristen jättien asuinsija. Legenda kertoo sen nyt olevan hedelmällinen, kaukana Pohjoisessa sijaitseva saari jolla kukaan nykyisistä asukkaista ei ole koskaan käynyt. Jättejä jäi vain muutamia Ceresin mantereelle, järviin, vuorille, piiloon katseilta. Samoihin aikoihin huhuttiin myös jättien suojelijaksi muuttuneen Incarin kadonneen saaren mukana.