Vaatteet

Villa on yleisin vaatteissa käytetty materiaali monipuolisuutensa ja edullisuutensa ansiosta. Villaa saadaan yleensä lampaiden kasvattamasta villasta, mutta villaksi luetaan myös karvoista tehty ja huovutettu lanka, jota sitten käytetään joko villakankaan kutomiseen, tai siitä kudotaan suoraan vaatteita. Villaa voidaan värjätä helposti, ja se värjäytyy usein hyvin tasaisesti, ja väri kestää siinä kauan kulumatta. Materiaalina villa on monipuolinen ja kestävä, vaikka se rypistyykin märkänä. Suomumaisen rakenteensa takia se kuitenkin kastuu hitaasti ja normaalisti hylkii vettä, sillä pesulla ei saada poistettua villasta sen luontaisesti sisältämää rasvaa. Märkänä se saattaa myös vanua ja huovuttua, ja huovuttamisella saatetaan tehdä esimerkiksi hattuja, huopatossuja ja lapasia. Ilmavuutensa takia se on lämmintä, oli kangas tai lanka ohutta tai paksua. Tuulta se ei kuitenkaan pidä.

Villaa käytetään yleisesti ympäri Ceresiä, ja se onkin yleisin materiaali, josta tehdään vaatteita. Se on edullista ja kaikkien saatavilla joko ostettuna tai itse tehtynä. Hinta valmiista villavaatteesta ei huimaa päätä, ja sen takia se onkin suosituin ja käytetyin materiaali.

Pellavaa saadaan puuvillakasvin kaltaisesta kasvista, pellavakasvista, joka menestyy ympäri maata, ja sitä on helppo kasvattaa. Se menestyy eri lämpövyöhykkeillä, ja kasvaa nopeasti. Näin ollen pellava onkin villan ohella suosittu ja hyvin yleisesti käytetty materiaali, vaikka sen värjäys onkin hankalaa, eikä se pidä väriä kovin pitkään tasaisena. Kangas on luonnostaan myös melko kovaa, ja väriltään harmahtavaa, ei minkään väristä. Mitä enemmän kangasta pesee, sitä pehmeämmäksi se muuttuu, vaikka ei hajoakaan, mutta nukkaantuminen on yleistä kankaan vanhetessa. Taitoksien kohdalta se saattaa kulua ja murtua, sillä se on luonnostaan melko kovaa. Vettä kangas ei juurikaan pidä, mutta kestää myös märkänä.

Puuvilla on yksi harvinaisimmista materiaaleista, vaikka se onkin monikäyttöinen ja miellyttävä työstää. Puuvillaa saadaan puuvillakasvin siemenkodista, ja kasvi kasvaa vain muutamalla melko lämpimällä alueella ympäri maata, ja se nostaa puuvillan hintaa. Puuvillaa on kuitenkin alettu viljellä myös kasvihuoneissa ja se on lisännyt materiaalin saatavuutta, vaikka se on edelleen melko hintavaa. Sen viljelyä vaikeuttaa myös se, että kasvi on vaativa olosuhteiden osalta, ja hyvin herkkä rikkaruohojen ja tuholaisten aiheuttamalle vahingolle ja yksi tuholaistyyppi saattaa tuhota koko sadon.

Kankaana puuvilla rypistyy herkästi sekä kuivana että märkänä, ja se imee vettä kuin pyyhe. Se kuitenkin on myös hyvin vahva ja kestävä kangas, jota on helppo käsitellä, värjätä ja ommella. Värjäämättömänä kangas on luonnonvalkoista, mutta värjäytyy melko tasaisesti. Se on myös kangas, jota ei suosita aina, sillä se syttyy helposti palamaan ja palaa isolla liekillä ja nopeasti.

Hamppukasvin kuiduista tehtyä kangasta tai köysiä ei käytetä yleensä vaatteiden tekemiseen. Sitä käytetään enemmän pressujen tapaisten peitteiden ja purjelaivojen purjeiden tekemiseen. Köysimateriaalina se on yksi yleisimmin käytetyistä materiaaleista myös yleisyytensä takia. Sitä on helppo kasvattaa ympäri maata, ja sitä on paljon saatavilla käsittelemättömänä kuituna tai valmiina köytenä tai kankaana. Kangas on kovaa ja vahvaa, kestää suuriakin painotaakkoja aivan kuten köysikin. Pellavakasvin kaltainen kasvi on helppo hoitaa ja siitä saa useana vuotena satoa.

Silkki on harvojen, kaikkein rikkaimpien saavutettavissa, ja silloinkin sen hankintaa yleensä harkitaan, ja sitä käytetään vain juhlavaatteissa. Silkkiä saadaan erään perhoslajin toukkien kutomana, ja se on kiiltävä, kestävä ja kaunis kangas, jota voidaan tuottaa vain aavikon reunalla. Silkkiä harvoin pestään, sitä tuuletetaan usein, ja pestessä se on pestävä melko viileässä vedessä, jotta se ei mene pilalle. Silkkiä käytetään kankaiden lisäksi yleisimmin kirjailulankojen tekemiseen sen luonnollisen kiiltävyyden takia. Sitä on myös helppo värjätä, joten siitä saadaan tasaisen väristä lankaa.

Värjäys

Yleisesti voidaan sanoa, että mitä kirkkaampi väri, sitä vaikeampi sitä on saada aikaan värjäämällä. Kankaiden ja lankojen luonnollinen väri vaihtelee usein harmaasta luonnonvalkoiseen, ja niitä sävyjä myötäileviä värjäyksiä on helpompi tehdä.

Kirkkaanpunainen, oranssi, ja hyvin tummansinisen ja kirkkaanvihreän sävyt on vaikeampi saada aikaan kuin luonnon omat sävyt metsänvihreä, musta, harmaa, ruskea ja jopa lila. Värit ovat melko kalliita, vaikka niitä uutetaankin usein villinä kasvavista kasveista, ja värjäyksen tulos harvoin on täysin tasainen. Osa kankaista myös laskee väriä, vaikka värjäys olisi tehty hyvin ammattimaisesti. Ompelijat yleensä myös värjäävät kankaita muun työnsä ohessa, mutta värjäystä voi tehdä lähes kuka tahansa, jolla on hieman tietoa niiden uuttamisesta. Värit tehdään kasveista ja erilaisista mineraaleista, niitä ja vettä tai öljyä sekoittamalla, ja kankaiden värjäykseen käytettyjä aineita käytetään usein myös meikkeinä.

Kirjailu

Kankaita ja vaatteita koristellaan usein napein ja kirjailuin. Kirjailuihin käytetään useammin kalliita värejä ja lankoja, joiden saatavuus on vähäisempää, sillä tavallisestakin vaatteesta saa kirjailuin juhlavamman ja arvokkaamman näköisen. Kirjailulankoja voidaan tehdä lähes mistä tahansa yllämainitusta materiaalista, mutta silkkilanka on ylivoimaisesti paras ja kaunein kirjailua silmälläpitäen, mutta se on myös kallein.

Kengät

Kenkien materiaaleina käytetään vuodenajasta riippuen usein nahkaa, kovia kankaita ja pohjista löytyy usein myös puuta. Kenkiä käytetään eniten talvisina vuodenaikoina, ja usein kesäisin kuljetaan myös paljain jaloin. Kenkiä ostetaan ja teetetään harkiten, ja usein tyydytään lämpiminä vuodenaikoina pellavasta tai hamppukankaasta käärittyihin tossujen tapaisiin jalkineisiin, jotka suojaavat terävimmiltä kiviltä ja kulmilta kävellessä.

Ylivoimaisesti yleisin materiaali kengissä on nahka, jota parkitsemisella ja useita nahkakerroksia päällekkäin laittamalla saadaan aikaan myös pitäviä ja paksuja pohjia, ja kestäviä kenkiä. Kenkien tekeminen on kuitenkin taitolaji, ja arvostettu suutari saattaakin saada suurimman osan tilauksistaan kenkinä. Kenkiin usein panostetaan tuloihin nähden paljonkin rahaa, sillä hyvin tehdyt kengät ovat kannattava sijoitus pitkäikäisyytensä takia.

Kaikista kengistä löytyy pohja. Kengän tyypistä riippuen se voi olla täysin tasainen, tai se voi olla kantapäästä hieman korotettu. Korkokenkiä tavataan harvoin, ja silloinkin niiden tarkoitus usein on vain saada lisää pituutta tilanteissa, joissa täytyy tehdä vaikutus. Ne yhdistetään usein varakkuuteen ja turhamaisuuteen. Pohjat rakentuvat joko useista nahka- ja kangaskerroksista tai puusta. Puupohjaiset kengät ovat yleisiä, ja ne ovat halvempia kuin kokonaan nahasta tehdyt kengät. Puupohjiin voidaan yhdistää myös vahvasta kankaasta itse kenkäosa, jolloin kengän hintaa saadaan vielä vietyä alaspäin. Pohjaan kiinnitetään kengän muut osat, ja usein puupohjaisiin kenkiin kiinnitetään muut osat joko lyhyin nauloin tai niittien tapaisilla metallipiikeillä. Mikäli puu ei halkeile, näin saadaan aikaan kestäviä liitoksia.

Kengän muut osat riippuvat sen käyttötarkoituksesta. Kesällä käytettäviin kenkiin voidaan käyttää ohuemman pohjan lisäksi ohuempia osia muualla kengässä. Sen ei välttämättä tarvitse pitää vettä, eikä lämmittää. Talvikengän ominaisuuksiin taas kuuluu vedenpitävyys ja se, että kenkä pitää varpaat lämpimänä. Talvikengät saatetaan vuorata turkiksella tai villalla, jotta lämpö ei pääse karkaamaan.

Kenkien muoto ja malli vaihtelevat niiden käyttäjän mieltymysten ja käyttötarkoituksen mukaan. Teräväkärkisiä kenkiä on vaikeampi tehdä kuin pyöreäkärkisiä, ja usein saappaisiin tehdään paikat nauhoille. Nauhoja käytetään paljon, ja ne voivat olla vain jalan päällä, tai kulkea kokonaan kengän päältä aina sen varren loppuun saakka. Nauhat tehdään usein hampusta, ja niiden reikiä saatetaan vahvistaa metallirenkailla, mutta usein vahvistuksena ovat vain nahkaiset vahvikkeet. Nauhoilla usein pyritään saamaan kengälle aikaan juhlavuutta ja arvokkuutta, vaikka niiden lisääminen ei paljoa kengän hintaan tuokaan lisää.

Karkeasti yleistäen miehet käyttävät enemmän kenkiä kuin naiset, mutta mitään sääntöä ei missään nimessä voida vetää sukupuolten kenkienkäytön eroille. Miehet suosivat usein saappaita, joita voi käyttää vuodenajasta riippumatta. Ne pitävät usein vettä ja muotoutuvat nopeasti jalan mukaisiksi ja ovat mukavat jalassa. Niiden täytyy kestää kovaakin käyttöä, varsinkin matkustaessa tai esimerkiksi maatilalla töitä tehdessä. Miesten jalasta tapaa usein kaupungeissa myös nilkkureita, mutta usein nekin ovat nahkaa. Kesäisin sekä naisilla että miehillä näkee usein jalassa kotikutoisesti käärittyjen kenkien lisäksi myös puupohjaisia sandaaleja, joissa on nahkaiset remmit. Ne ovat suosittuja ympäri maan, eikä niiden hintakaan päätä huimaa.

Karkeasti yleistäen voisi myös mainita, että naiset suosivat kenkiä, joiden käyttömukavuus ei välttämättä ole kaikkein parhain. Tällöin kenkä usein on näyttävä joko koristeiltaan tai jo pelkän muotonsa ansiosta. Myös käytännöllisiä ja koristeellisia kenkiä näkee paljon, ja ammatista ja elämäntilanteesta riippuen kenkien kirjo vaihtelee enemmän kuin miehillä – ja naiset usein välittävät myös ulkonäöstään enemmän, ja kengät luovat hienoja yksityiskohtia asuun.

Lapset harvoin lämpiminä kausina käyttävät kenkiä, vaan nämä viihtyvät paljon paljain jaloin ja se on hyvin luonnollista ja yleistä. Kengät ovat usein itse tehtyjä tai käytettyjä, sillä kasvava lapsi kasvaa nopeasti myös ulos kengistään, eikä niihin yleensä haluta panostaa enempää kuin on pakko. Lasten kengissä käytetään paljon kovia kankaita nahan sijaan, ja nahkaa lisätään sitten pohjiin eikä koko kenkää tehdä nahasta. Tietenkin perheen varallisuudella on myös suuri osansa siinä, mitä lapsien jalkaan laitetaan.